Nuotiotarinablogi

(Kuva: Aleksi Puusaari).  Tänään on maailman metsäpäivä. Meillä on pala maata, metsää. Aloitan tarinoinnin tässä nuotiotarinablogisssani suhteestani tuohon maapalaan. Pohdin myös ihmisen ja metsän yhteiseloa muutenkin. Tätä touhua on vaikea perustella pelkästään järkisyillä. Harrastuksen perusolettama on, että sitä ei tehdä pakosta, vaan rakkaudesta lajiin. Rakkauteni metsänhoitoon syttyi kauan ennen metsänomistajaksi alkamista. Se syntyi pikkupoikana isän kanssa tehdyillä pitkillä metsälenkeillä, metsätöissä, nuotiolla, partiossa, metsäkoulussa mutta lopullisesti se syttyi metsän omistamisen kautta, ensin vähän stressaavana vastuuna, velvollisuutena ja turhana hosumisena, mutta  muuttui lopulta hermoja lepuuttavaksi harrastukseksi, josta ei saa kyllikseen. Saa viritellä jotakin uutta, miettiä seuraavia liikkeitä ja toimia. Metsässä olo itsessään on äärimmäisen virkistävää ja rentouttavaa.  Jossakin vaiheessa heräsin pitämään huolta terveydestäni, hommasin s...

Paco de Lucia: Almoraima Nuoruusvuosista on muistona kokoelma vinyylejä, niitä on mukava hypistellä, vaikka Spotify on musiikkissisällön lähteenä, kotona lenkillä ja autossa. Levysoitinkin on olemassa vielä. Se on vanha kunnon Dual. Tällä hetkellä se ei ole ihan "kunnon", vaan epäkunnossa. Aikeiden listallani on sen korjauttaminen. Ajattelin tähän blogiin poimia muutaman minulle rakkaaksi muodostuneen vinyylitimantin esittelyyn. Tämä on 2014 kuolleen flamenco-kitaran uudistajan levytys vuodelta 1976. Joskus 80- luvun alkuvuosina ostin vinyylin alennuslaarista Kouvolan Anttilasta.   En ole flamencon tai espanjalaisen kulttuurin asiantuntija, mutta olin  kuullut radiosta äänitetyn pätkän Pacoa kaverin autossa, C-kasetilta. Eli pieni ennakkotuntuma oli ostopäätöksen tekoa varten olemassa; oi nuoruus ja ennakkoluulottomuus.  Lopulta tästä on muodustui yksi eniten käytössä kuluneista vinyyleistäni. Paco de Lucia soi laitteissani nykyäänkin, sieltä suorat...