Vinttikammarin vinyylit


Paco de Lucia: Almoraima
Nuoruusvuosista on muistona kokoelma vinyylejä, niitä on mukava hypistellä, vaikka Spotify on musiikkissisällön lähteenä, kotona lenkillä ja autossa. Levysoitinkin on olemassa vielä. Se on vanha kunnon Dual. Tällä hetkellä se ei ole ihan "kunnon", vaan epäkunnossa. Aikeiden listallani on sen korjauttaminen. Ajattelin tähän blogiin poimia muutaman minulle rakkaaksi muodostuneen vinyylitimantin esittelyyn.

Tämä on 2014 kuolleen flamenco-kitaran uudistajan levytys vuodelta 1976. Joskus 80- luvun alkuvuosina ostin vinyylin alennuslaarista Kouvolan Anttilasta.   En ole flamencon tai espanjalaisen kulttuurin asiantuntija, mutta olin  kuullut radiosta äänitetyn pätkän Pacoa kaverin autossa, C-kasetilta. Eli pieni ennakkotuntuma oli ostopäätöksen tekoa varten olemassa; oi nuoruus ja ennakkoluulottomuus.  Lopulta tästä on muodustui yksi eniten käytössä kuluneista vinyyleistäni. Paco de Lucia soi laitteissani nykyäänkin, sieltä suoratoistopalvelusta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peuranpolulla

Kuva
Etelän kansallispuistot ovat kivoja. Nuuksio ja Repovesi ovat  helppoja kontakteja luontoon.  Näiden läheisyydessä asuu suuri osa Suomen väestöstä.  Myös muualta maailmasta Suomeen tulevat matkailijat saavuttavat ne helposti. Se ei ole keneltäkään pois.  Osa suosittujen luontokohteiden viehätystä on juuri se, että niissä on mahdollista kulkea vähän kuin suurkaupungissa; yhdessä mutta yksin. Näillä puistoilla on paikkansa ja tilauksensa. On myös niin, että käyttö osoittaa puistojen tarpeellisuuden ja takaa sen, että niitä pidetään yllä ja kaikkien liikkuminen luonnossa mahdollistuu. Silti on hetkiä, että on tarve kuulla -ei mitään tai korkeintaan palokärjen huutoa, hiljaisuutta ja honkien huminaa.  Työ-, liikenne- ja elämänruuhkasta pitää päästä irti. Sellaisiakin rektkikohteita on, joista voi löytää rauhan ja hiljaisuuden kokemuksen. Yksinäisyyden kokemusta voi toki löytää kohtuullisen läheltä,  mistä Suomen kolkasta tahansa, kun liikkuu jokamieheno...
Lue lisää

Raivurin kahvoissa

Kuva
Minulle hauskin tapa hoitaa omaa metsää, on päristely raivaussahalla.  Amatöörikään ei saa ihan kokonaa metsää pilattua raivaussahalla. Luonto korjaa. Oma konstinsa on raivauksessakin. Opettelemalla tekniikan, jouduttaa työtä. En käy tässä raivuutyöskentekyn laajaa opimäärää, koska en ole ammattimetsuri, vaan viikonloppupäristelijä. Jos  haluaa ammattilaisen neuvoja, suosittelen  vlogia Kiuruveden Metsola: Hyviä vinkkejä, juurevasti savoksi. Tässä tekstissä on enemmänkin kysymys oman innostuksen jakamisesta, amatöörin kokemuksista. -Aina kannattaa lähteä raivaussahan kanssa metsään. Minuĺla ei ole harrastussahurina tullut vastaan tilannetta, että olisin raivanut liikaa tai liian varhain. Vaikka kiireissimmästä päästä etenen, niin useimmiten on pikkusen myöhässä. Sekin on parempi, kuin ei ollenkaan. Ajoissa tehty taimikonhoito on helpompaa ja tuloksekkaampaa. Tankillisenkin voi käydä päräyttämässä saunaa ennen, saunalenkin korvikkeena. Kaikki on kotiinpäin. - ...
Lue lisää

Puolukoita ja pöllöilyä

Kuva
Puolukka on hyvää ja terveellistä. Se on yksi monista salaisista aarteista, joita metsistä voi löytää. Otimme ämpärit pykälään ja menimme metsään.  Olimme Pohjois-Pohjanmaan eteläisissä osissa. Siellä metsiä ja puolukkaa riittää. Metsäinen lähiruoka saa siellä kasvaa Euroopan puhtaimmassa ilmassa. Tämä vuosi ei ole se kaikkein huikein puolukkavuosi, mutta hyvät tietolähteet olivat avuksi.  Kiitos heille.  Päivä oli perushämärä, hiukan tuhnuinen, melkein sateinen. Tällainen on kai direktiivin mukainen lokakuun normisää. Päivälläkin aktiivinen hiiripöllö piti tätä erinomaisena jahtikelinä.    Pari tuntia saalistelimme samalla aukolla; me puolukaa, hiiripöllö hiiriä ja myyriä. Välillä pöllön kynsissä  roikkui jotakin. Olimme kaikki tyytyväisiä vallinneeseen sopuun.  Tuli sellainen outo olo, että meitä tarkkaillaan. Tarkkailija istui kelossa, aukon reunalla.    Välillä kyykimme aivan pöllön passipaikan juurella...
Lue lisää