Peuranpolulla

Etelän kansallispuistot ovat kivoja. Nuuksio ja Repovesi ovat  helppoja kontakteja luontoon.  Näiden läheisyydessä asuu suuri osa Suomen väestöstä.  Myös muualta maailmasta Suomeen tulevat matkailijat saavuttavat ne helposti. Se ei ole keneltäkään pois.  Osa suosittujen luontokohteiden viehätystä on juuri se, että niissä on mahdollista kulkea vähän kuin suurkaupungissa; yhdessä mutta yksin. Näillä puistoilla on paikkansa ja tilauksensa. On myös niin, että käyttö osoittaa puistojen tarpeellisuuden ja takaa sen, että niitä pidetään yllä ja kaikkien liikkuminen luonnossa mahdollistuu.

Silti on hetkiä, että on tarve kuulla -ei mitään tai korkeintaan palokärjen huutoa, hiljaisuutta ja honkien huminaa.  Työ-, liikenne- ja elämänruuhkasta pitää päästä irti. Sellaisiakin rektkikohteita on, joista voi löytää rauhan ja hiljaisuuden kokemuksen. Yksinäisyyden kokemusta voi toki löytää kohtuullisen läheltä,  mistä Suomen kolkasta tahansa, kun liikkuu jokamiehenoikeudella, merkittyjen kohteiden ulkopuolella.  Vähemmän tunnetun luontoarteen löytämien on tietyllä tavalla ristiriitaista. Toisaalta sydän pamppailee riemusta ja onnesta, kun saa kulkea rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. On tilaa hengittää ja ajatella. Toisaalta voi ajatella, että voi kun  moni muukin löytäisi tänne, hienoon paikkaan.

Peuranpolku on merkitty hyvin ja pitkospuut osapuilleen kunnossa. 

Yksi tällainen kätketty aarre on Etelä-Sydänmaan alue Peuranpolun varrella, Peuranpolun pohjoispäässä, Reisjärvellä. Reitti on 115 kilomeriä pitkä, ja jatkuu etelään, liittyen Salamajärven kansallispuistoon. Mutta kannattaa visiteerata myös Peuranpolun pohjoispäässä.
Reitille voi lähteä, joko Petäjämäen hiihtokeskuksesta tai Kuivajärven pysäkointipaikalta. Jos aikaa on vain vähän, suosittelen Kuivajärveä. Sillä keinolla pääsee suoraan hienoihin maisemiin ja saa muutamassa tunnissa luontolelämyksen. Kuivajärven lähtöpaikan löytäminen vaatii vahvaa itseluottamusta. Opastus on sen verran harvassa, että usko saattaa loppua. Itse reitit ovat hyvässä kunnossa ja erittäin hyvin merkattuja.

Maastotyyppi on tasaista ja korkeuserot ovat pieniä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kulkeminen olisi liian helppoa. Metsänpohja on kivikkoista ja jalkinesuositus on vaelluskenkä, ainakin kaltaiselleni huononilkkaiselle. Polut ovat olleet vähäisellä kulutuksella, joten niiden kunto on hyvä. Pirunpeltojen ja soiden yli on tehty hienot pitkospuut. Maisema on kivipohjaista, harjanteista mäntymetsää, johon vaihtelua tuovat monet suorantaiset järvet ja lammet sekä upeat kiviset "pirunpellot". Floora ja fauna on monipuolista, niinkuin rauhaisessa erämaassa vain voi olla.

Peuranpolku, pirunpelto ja pitkospuut.

Yöpyminekin onnistuu. Alueella on varaustupia ja erikoisia, pieniä, matalia autiotupia, jollaisessa kerran olen perheen nuorison kanssa yöpynytkin. Hyvin nukutti. Päiväretkeläiselle, makkaran käristäjälle, on monia vaihtoehtoja tulipaikaksi. Tasokkaampaa majoitusta löytyy lähistöltä Reisjärven kirkolta (Susisaari) ja läheltä, Sievin kunnan puolelta, Maasydänjärveltä. Alueella on myös erä-alan yritystoimintaa majoituspalveluineen.

Pieni autiotupa Kuivajärven rannalla. 

Kirves-Heikin kanava. Yksi tapa määritellä käsitettä "sisu".

Kirves-Heikin kanava

Yhtenä erikoisuutena ja nähtävyytenä reitin varrella on Kirves-Heikin kanava. Aikoinaan ideana oli kuivattaa yksi alueen järvistä niityksi. Piti siis puhkaista kannas kahden järven välistä. Mikäs siinä -lapio kouraan ja kaivamaan. Suoritus on ollut huima.  Metsänpohja on erittäin kivistä ja kannaksen pituus n. 70 m. Keskuslämmityspatterin lämmössä elävä ja kuntosalilla rehkivä ihminen voi ihmettellä, että miten tuo on ylipäänsä ollut mahdollista. Kanavaa voi pitää eräänlaisena monumenttina suomalaiselle sisulle.Nykysuomalainen voi pitää hanketta älyttömänä, mutta ajat ovat olleet toiset. Raivaushenki on ollut luja ja kasvava väestö yritti työntää juuriaan kovaankin maaperään. Maasta ja metsästä yritettiin elää.

Kirves-Heikin kanavan alkupää Kotajärvellä

Etelän syyslomaviikolla ei vastaan tullut ketään. Äänimaisema muodostui hiljaisuudesta ja ikihonkien huminasta. Peuranpolun maiseman viehätys ei synny hätkähdyttävistä kontrasteista ja korkeuseroista,vaikkapa Karhunkierroksen tapaan. Se puhuttelee rauhallisuudella , hiljaisuudella ja harmonialla. Niitä elementtejä ei kiirearjessa ole liikaa.

Päivätupa ja nuotiopaikka  rannalla.