Raivurin kahvoissa


Minulle hauskin tapa hoitaa omaa metsää, on päristely raivaussahalla.  Amatöörikään ei saa ihan kokonaa metsää pilattua raivaussahalla. Luonto korjaa.
Oma konstinsa on raivauksessakin. Opettelemalla tekniikan, jouduttaa työtä. En käy tässä raivuutyöskentekyn laajaa opimäärää, koska en ole ammattimetsuri, vaan viikonloppupäristelijä. Jos  haluaa ammattilaisen neuvoja, suosittelen  vlogia Kiuruveden Metsola: Hyviä vinkkejä, juurevasti savoksi. Tässä tekstissä on enemmänkin kysymys oman innostuksen jakamisesta, amatöörin kokemuksista.

-Aina kannattaa lähteä raivaussahan kanssa metsään. Minuĺla ei ole harrastussahurina tullut vastaan tilannetta, että olisin raivanut liikaa tai liian varhain. Vaikka kiireissimmästä päästä etenen, niin useimmiten on pikkusen myöhässä. Sekin on parempi, kuin ei ollenkaan. Ajoissa tehty taimikonhoito on helpompaa ja tuloksekkaampaa. Tankillisenkin voi käydä päräyttämässä saunaa ennen, saunalenkin korvikkeena. Kaikki on kotiinpäin.

- Raivaus on hyvää liikuntaa. Olen viimevuosina ottanut talteen raivurihommat sykemittarilla. Ainakin minulle raivaus näyttäisi olen hyvää pk-treeniä, sopivaa pohjakuntoa kehittävää liikuntaa, jota inspiraation iskiessä jaksaa tehdä pitkäänkin.  Sykemittari kertoo, että  vuosien varrelle raivausyketasoni on laskenut. Anylyysini on, että se johtuu kahdesta asiasta. Kohoneesta kunnosta ja parantuneesta tekniikasta. Eli  harjoittelu tuo tulosta tässäkin lajissa. 

- Raivausliike ei ehkä ole lihaskunnon ja liikkuvuuden kanalta ihan huippumonipuolista, mutta hyvänä puolena on keskivartalon kierto ja lantion liike.  Koordinaation, tasapainon ja liikkuvuuden kannalta epätasaisessa maastossa liiķuminen on erittän hyvää toimintaa. Varsinkin ikääntyville suositeĺlaan maastossa liikkumista.  Se auttaa  toimintakyvyn säilyttämisessä. 

- Niska kädet ja hartiat pitää saada rennoiksi, jotta ei iske jumi. Valjaiden säätö on tärkeää, jotta asento on sellainen, että jaksaa pitkään ja toisaalta ei iske ikävä jälkijumi. Kiuruveden Metsola - vlogista löytyi erittäin hyvät ohjeet. 

-  Terä kannattaa opetella teroittamaan. Olen ottanut tavaksi pyyhkäistä jokaisella tankkauksella. Kiveen osumisen jälkeen kunnostus on kovempi homma. Harituksen teen pidempänä päivänä kerran päivässä useimmiten jo kotona lähtiessä. Kummankin toimenpiteen laiminlyönnin vaikutukset ovat samat: Paljon savua, vähän tulosta. 

-Nesteen hörppiminen on tärkeää. Lämpimillä keleillä minulla on selässä juomareppu, jota käytän muissakin liikuntaharrastuksissa, retkeillessä jne. Tärkeä turvallisuusasia: Jos juomarepussa rinnan kohdalla kiristyshihna, sitä ei saa laittaa kiinni, koska valjaat pitää saada nopeasti pois hätätilanteessa. Viileimmillä keleillä vähintään joka tankillisella hörppään vettä. Muutenkin nesteytykseen pätee samat säännöt kuin vaellukseen tai pitkäkestoiseen liikuntaan. 

- Syöminen on tärkeää. Liikuessa kuluu energiaa. Yhdelle tankiliselle ei paljoa energiaa tarvitse, mutta polttoainetta kuluu raivaushenkilöllä siinä missä sahallakin. Riippuu vähän omista aikatauluista , mitä syön. Joskus nautiskelen nuotiotulilla. Joskus haukkaan leivän , välipalabanaanin tms. tankatessa. Mitä pitempi ja intensiivisempi sahauspäivä, sitä tärkempää on miettiä eväspuoli. Ihan supertarkka en ole evään laadusta, mutta jos haluaa pitkään jaksaa, niin on hyvä harjoittaa sen verran ravinto-opillista pohdintaa, että ei tule väsy. Sokerisilla marspatukoilla ja kolajuomilla ei pitkään pötki. 

-Jalkineisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Nilkaa tukevat kengät ovat kova sana.  Itellä on ollut käytössä korkeavartiset vaelluskengät tai tukevat ja pitävät metsurinsaappaat. Löröillä kumppareilla kipeytyy nilkat , varpaat ja polvet. Raivauspäivä jää lyhkäiseksi.

-Raivatessa ei linnunlaulua kuule. Radiolla varustetut kuulosuojaimet ovat mukavat. Olen myös välillä pitänyt suojainten  sisällä Bluetooth- nappikuulokkeita. Tämä vinkkinä äänikirjojen ystäville.Kuvien raivauskohde on aikoinaan huonelle hoidolle jäänyt kuvio, jossa on käytännössä pääpuulajina hieskoivu. Voi,voi. Nyt yritetään löytää tuosta metsä. Ensin enakkoraivaus ja sitten hakkuu. 
-Nauti. Harrastusraivaajan kannattaa tehdä raivaustyöstä mukavaa. Tauon aikana palautuu ja homma sujuu taas paremmin. Kiire ja hosuminen ei nopeuta suoritusta, päinvastoin.  Tulipaikka palstalla on kiva. Tauolla istuskellessa on aikaa sinisille ajatuksille. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peuranpolulla

Puolukoita ja pöllöilyä